Aattelin taas palailla... Mä en oo ikinä oikein ollu kiinnostunu mistään laukuista ym. sanotaanko pinnallisista asioista.. Ei mua haitannu kamalasti mitä mul oli päällä tai oliko kynnet kuosis ja hiukset hyvin. Ny kuitenkin kun on tullu lakattua kynsiä ja pukeuduttu kun ihmiset niin on huomannu et mul on ollu ihan väärä asenne tähän hommaan.
Mitä sitten vaik laittaiskin itseään kunhan se vaan on susta itsestäs kiinni. Ei sun kannatta tehdä sitä sen takia esim. et kun muutkin tekee... Se kaikki laittautuminen pitää olla mukavaa sun oman itses takia ja sit et kun sä haluut näyttää "ihmiselle". Mä oon sen meinaan huomannu et kun siitä ei tee mtn pakkopullaa niin se on ihan mukavaa laittaa jotain "normaalia" vaatetta kun aina hiihtää jossain kulahtaneissa gollecehousuissa tai sit vaihtoehtosesti verkkareis.
Toki mäkin on käytännön takia pukeutunu niihin koska mul on kuitenkin kaks koiraa, joita on lenkille vietävä joten tuntuu hieman kornilta painella jossain farkuis lenkillä varsinkin kun aamulenkki meil on aina pidempi kuin esim sitten iltasella.
Pieni lenkki on ihan ok mennä jossain farkuis mut ne ei kuitenkaan mun mielestä sovi varsinaiseen reippaaseen lenkkeilyyn. Mun pitää ny vissiin enemmän kuvailla kaikkee ja laittaa sit tänne. Luultavasti niit kuviikin olis ihan kiva katella vai mitä?
Lisäks mä aattelin et voisin esitellä noit mun kynslakkoi ja ottaa ns. käsikuvia :) Nyt kun sais ostella lisää kivoja lakkoja niin vois kynsiäkin taiteilla erinäkösiä :) Tosi paljon on noita kynsiblogeja mut tää mun oma ei ole pelkästään vaan kynsille niinkuin moni muu blogi on keskittynyt tiettyihin aiheisiin pelkästään. Mut koska mä tykkään tehdä erilaisia juttuja kuten. pohdintoja, ajatuksen ilmaisua ym. niin en voisi keskittyä vaan yhteen asiaan :D
Mutta palaillaan.. Otan kameran käteeni ja alan räpsiä kuvia :)
maanantai 31. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Ehkä olis taas ajatusten purkua :)
Täytyy sanoo, että ny haluun ilmasta ajatuksia siitä miten omaa pahaa oloaan puretaan. Tää asia on mulle tosi läheinen koska mä oon omas teini ajassani purkanu pahaa oloa jokseenkin väärällä tavalla.. Tarkotan et näin jälkikäteen aateltuna mä kadun tekojani todella paljon.
Kuinka moni myöntää viiltelevänsä tai viiltävänsä kun on ollu paha olla eikä oikein tiedä syytä et miks niin tekee? Tietää vaan et se helpottaa oloa. Mä tunnustan näin tehneeni nuorempana kun mul oli masennus, joka kuitenkin meni loppujen lopuks niin pahaks etten enää ees tienny olevani sairas.
Käytän sanaa sairaus koska sitä se on. Ny se jopa siksi tunnustetaankin.. Sillon sitä ei tunnustettu koska siitä ei juuri puhuttu tai ei saannu puhuu... Se oli ikäänkuin tabu. Mut joka tapauksessa. Mä tiedän et näit masentuneit nuorii on edelleenkin. Ja aina kun asiasta mediassa puhutaan varsinkin sellaiset ihmiset jotka ei edes tiedä mitä se on.
Mä suhtaudun asiaan edelleenkin ihan äärrettömän voimakkaasti koska mä tiedän mitä se helvetti on. Jos ei ole siitä itse kärsiny niin ei todellakaan voi edes kuvitella mitä se on.
Ja sit vittu kun sua ei auteta jos et ite tee asian eteen kaikkes et saat sitä hoitoo, et sä joskus parannutkin siitä mut sitä sun pitää ite haluta. Kuinka moni pitää ajatuksensa sisällään tai tunteensa sisällään varsinkin sillon kun on paha olla? Mä olin just semmonen..
Tietty mun kohdalla se oli jokseenkin aika ymmärrettävää, jotka mut tuntee.. Jotenkin mul ei ollu sellasta oikeanlaista minäkuvaa.. Mä en kestäny jos mua pidettiin jotenkin heikkona... Kyl te tiedätte..
Mut ainakin leimattiin pitkälti siten miten mä opettajia ynnä muita kohtaan käyttäydyin.. Jopa mun kaverille sanottiin sillon et mä oon huonoo seuraa ja et must ei pidä ottaa mallia.. Et sä noin käyttäyis jos sun seuras olis erilaista. Mul ei meinaa todellakaan ollu helppoo... Iskäni piti mun käyttäytymistä huomionhakuna... Ei kukaan halunnu sitä myöntää et mä olin masentunu.. Seuraavana hetken mua pidettiin jo hullunaki... Mä vaan oireilin en mä muuta syytä keksiny.. Mä en osannu ilmasta mun tunteita. Mä olin ikäänkuin lukossa koko ihminen. Ja mä hölmöilin... Loppujen lopuks mä olin niin kipee etten ees ite tajunnu sitä...
Mä yritin ainakin kerran iteni tappaa tosin näin jälkikäteen oon monta kertaa miettin et olisinko mä oikeesti muka sitä yrittäny? Mut luulempa et olisin...No ny mä oon parantunu koska mä itse päätin et mä parannun.. Kukaan muu ei sitä voi sun puolesta tehdä. Sun pitää itse päättää et vittu minähän en anna masennuksen voittaa.. Totta kai sitä pitää miettiä kelle voi oikeesti puhuu ja luottaa koko tunneskaalan tän ihmisen käsiin.. se on kaikist tärkeintä et sä saat puhuu kyllästymiseen asti ja sua kuunnellaan. Kun sä tunnet olos tyhjäks niin sitä se sillon on ja sä huomaat kuinka paljon sun tuska ja paha olo kevenee... Sust tulee kevyt itsekkin. Se et sua kuunnellaan on jotain todella tärkeää.
Jatkan täst aiheest joskus muulloin varmaan lisää mut ny taitaa väsymys viedä voiton.. Sain oman olonikin helpottamaan kun sain kirjoittaa ajatukseni ulos.. Mua se auttaa.. ja se on paljon parempi purkautumist keino kun mikään viiltely tai itsensä tappaminen/vahingoittaminen
Elämä on lahja eikä sitä oo kenenkään oikeus niin toiselta kuin itseltäänkään riistää. Ja mun mielestä itsemurha on todellakin pelkurimaista ja raukkamaista.
Palaillaan taas <3 ehkä joskus ihan keveinkin aihein
Kuinka moni myöntää viiltelevänsä tai viiltävänsä kun on ollu paha olla eikä oikein tiedä syytä et miks niin tekee? Tietää vaan et se helpottaa oloa. Mä tunnustan näin tehneeni nuorempana kun mul oli masennus, joka kuitenkin meni loppujen lopuks niin pahaks etten enää ees tienny olevani sairas.
Käytän sanaa sairaus koska sitä se on. Ny se jopa siksi tunnustetaankin.. Sillon sitä ei tunnustettu koska siitä ei juuri puhuttu tai ei saannu puhuu... Se oli ikäänkuin tabu. Mut joka tapauksessa. Mä tiedän et näit masentuneit nuorii on edelleenkin. Ja aina kun asiasta mediassa puhutaan varsinkin sellaiset ihmiset jotka ei edes tiedä mitä se on.
Mä suhtaudun asiaan edelleenkin ihan äärrettömän voimakkaasti koska mä tiedän mitä se helvetti on. Jos ei ole siitä itse kärsiny niin ei todellakaan voi edes kuvitella mitä se on.
Ja sit vittu kun sua ei auteta jos et ite tee asian eteen kaikkes et saat sitä hoitoo, et sä joskus parannutkin siitä mut sitä sun pitää ite haluta. Kuinka moni pitää ajatuksensa sisällään tai tunteensa sisällään varsinkin sillon kun on paha olla? Mä olin just semmonen..
Tietty mun kohdalla se oli jokseenkin aika ymmärrettävää, jotka mut tuntee.. Jotenkin mul ei ollu sellasta oikeanlaista minäkuvaa.. Mä en kestäny jos mua pidettiin jotenkin heikkona... Kyl te tiedätte..
Mut ainakin leimattiin pitkälti siten miten mä opettajia ynnä muita kohtaan käyttäydyin.. Jopa mun kaverille sanottiin sillon et mä oon huonoo seuraa ja et must ei pidä ottaa mallia.. Et sä noin käyttäyis jos sun seuras olis erilaista. Mul ei meinaa todellakaan ollu helppoo... Iskäni piti mun käyttäytymistä huomionhakuna... Ei kukaan halunnu sitä myöntää et mä olin masentunu.. Seuraavana hetken mua pidettiin jo hullunaki... Mä vaan oireilin en mä muuta syytä keksiny.. Mä en osannu ilmasta mun tunteita. Mä olin ikäänkuin lukossa koko ihminen. Ja mä hölmöilin... Loppujen lopuks mä olin niin kipee etten ees ite tajunnu sitä...
Mä yritin ainakin kerran iteni tappaa tosin näin jälkikäteen oon monta kertaa miettin et olisinko mä oikeesti muka sitä yrittäny? Mut luulempa et olisin...No ny mä oon parantunu koska mä itse päätin et mä parannun.. Kukaan muu ei sitä voi sun puolesta tehdä. Sun pitää itse päättää et vittu minähän en anna masennuksen voittaa.. Totta kai sitä pitää miettiä kelle voi oikeesti puhuu ja luottaa koko tunneskaalan tän ihmisen käsiin.. se on kaikist tärkeintä et sä saat puhuu kyllästymiseen asti ja sua kuunnellaan. Kun sä tunnet olos tyhjäks niin sitä se sillon on ja sä huomaat kuinka paljon sun tuska ja paha olo kevenee... Sust tulee kevyt itsekkin. Se et sua kuunnellaan on jotain todella tärkeää.
Jatkan täst aiheest joskus muulloin varmaan lisää mut ny taitaa väsymys viedä voiton.. Sain oman olonikin helpottamaan kun sain kirjoittaa ajatukseni ulos.. Mua se auttaa.. ja se on paljon parempi purkautumist keino kun mikään viiltely tai itsensä tappaminen/vahingoittaminen
Elämä on lahja eikä sitä oo kenenkään oikeus niin toiselta kuin itseltäänkään riistää. Ja mun mielestä itsemurha on todellakin pelkurimaista ja raukkamaista.
Palaillaan taas <3 ehkä joskus ihan keveinkin aihein
maanantai 17. tammikuuta 2011
Loput tatuoinnit mitä mulla vielä on
Laitampa nyt loput kuvat tatulaatioista mitä mulla tällä hetkellä on, missä on viel fiksattavaa kunhan saan vaan tekijäni tekemään ne loppuun :) Mutta tästä se lähtee.. Laitan taas kuviin tekstit :) Kerron niistä jotain lisää sitten :) Muistakaa kuitenkin ettei nämä kaikki ole valmiita... Seassa on varmaan ainakin yksi keskeneräinen :)
Lohikäärme tribaali on mulla ala selässä. Oikealla puolella. Mua jotenkin aina on lohikäärmeet kiehtonu joten miksi en ottaisi sellaista tatuoinniksi. |
Tämä kuva oli ensimmäinen bodytattoo, joka on nyt peittetty toisella kuvalla. Vielähän tämä näkyy uuden kuvan alta koska se on pahasti keskeneräinen. Tämäkin haalistuu kyllä mutta melko hitaasti.. |
Tämä on oikeassa kädessä tämän kuvan otin eräästä fantasia kirjasta. Mistäs sen huomaa, että tykkään lohikäärmeistä. Muutama tatuointikin kun niistä on.. :) Tämä on ihan tatuointiliikkeessä otettu :) |
Tämä on sitten ensimmäin aito tatuointi, jonka otin oikean jalan "ulkopuolelle". Tarkottaen dragon spirit:tä :) Yksi aihe taaskin mistä tykkään very much :) |
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Pitkästä aikaa :)
Ny on ollu täs välii jonkun verran kun oon viimeks kirjotellu tänne mtn... Mut jos mä vähän taas kirjoittelisin vaik ei oo kukaan käynnykkään lukees tätä... No ihan kuin vaan... Valinta on tietty teidän.. Mut joo.. Ny jos mä vähän jutustelisin tatuoinneist.. Mul on itellään tatuointeja jotkut on vaan kesken eräisiä mut voisin vaik kuvii tänne laittaa jossain kohtaa niistä.. Tai laitampa ny muutaman :)
.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)